Idätysopas


Elävä ravinto ja energian säästö

Elävä ravinto on tuoreravintoa. Se on luonnollista, runsaasti lehtivihreää sisältävä, hyvin sulava kasvisruoka. Se sisältää hedelmien ja vihannesten lisäksi siemenistä, jyvistä ja palkokasveista saatavia ituja ja versoja. Kuumentaminen ei kuulu ruoanvalmistusmenetelmiin ollenkaan, koska ruuan kuumentaminen tuhoaa siitä arvokkaita vitamiineja ja ruokaa pilkkovia entsyymejä. Elävä ravinto pyritään tekemään mahdollisimman helposti sulavaksi mm. liottamalla, idättämällä, hapattamalla ja hienontamalla ruoka-aineet.

Elävä ravinto on ekologinen ruokavalio:

  • Se perustuu alkutuotteiden – vihannesten, hedelmien, siementen, pähkinöiden ja jyvien – käyttöön. Alkutuotteiden tuotanto vaatii huomattavasti vähemmän resursseja teollisesti prossessoituihin tuotteisiin verrattuna. Luonnonvaroja kuuluu vähemmän sekä välittömästi (energia, vesi ym.) että välillisesti (raskaan infrastruktuurin ja sen ylläpitämisen muodossa: rakennukset, koneet, ym.), kun ruuan ei tarvitse käydä läpi pitkiä, ympäristölle haitallisia ja ravintoarvoja heikentäviä käsittelyprosesseja. Myös eläinperäiset tuotteet ovat pitkälle jalostettuja tuotteita, tuotantokoneina tässä toimivat elävät olennot.
  • Alkutuotteiden erittäin hyvä säilyvyys ja siitä johtuva kylmäsäilytyksen vähäinen tarve jalostettuun ruokaan verrattuna, sekä ruuan valmistaminen ilman kuumentamista säästävät valtavasti energiaa (myös kylmälaitteiden ja ruoanvalmistukseen käytettävien laitteiden tuotantoon käytettyä energiaa). Elävän ravinnon syöjät kasvattavat itse ainakin osan ruuastaan, joka keventää ekologista selkäreppua entisestään.
  • Elävän ravinnon syöminen säästää myös ihmisenergiaa. Ravintoköyhää ruokaa syödessämme elimistö joutuu prosessoimaan suuria määriä ruokaa saadakseen tarvitsemansa raaka-aineet. Siitä saamme runsaasti kuona-aineita ja turhia kaloreita, joita joudumme polttamaan usein keinotekoisesti ylipainoisuuden tuominen terveysriskien välttämiseksi. Nopea aineenvaihdunta on tavoiteltava asia nyky-yhteiskunnassa, mutta todellisuudessa tällainen ruoan ja energian tyhjäkäyttö kuluttaa myös elimistömme. Solumme pystyvät jakautumaan vain rajallisen määrän kertoja. Aineenvaihdunnan hidastuessa jakautumisprosessikin hidastuu, ja solujen elinkaari pitenee. Vähäkalorinen, ravintorikas ja hyvin sulava ruokavalio on energiataloudellisesti optimaalinen vaihtoehto, joka pudottaa käyttämämme ruoan määrää fyysisestikin, koska saamme kaiken tarvitsemamme huomattavasti pienemmästä määrästä ravintoa.
  • Ravintona pyritään käyttämään mahdollisimman puhdasta, luonnonmukaisesti valmistettua ruokaa, mikä tukee ympäristöystävällistä tuotantoa.

Elävään ravintoon kokonaan siirtyminen voi tuntua monista ylivoimaisen vaikealta, mutta jo osittainen elävän ravinnon lisääminen päivittäiseen ruokavalioon pienentää ruokavaliomme ekologista jalanjälkeä. Se myös nostaa ruoan kuitupitoisuutta, normalisoi vatsan toimintaa, lisää aterian ravintoarvoja,vastustuskykyä ja vireyttä.

Idättäminen osana terveellistä ruokavaliota

Pähkinät, pavut ja jyvät ovat todellisuudessa kaikki siemeniä, joihin kasvi on varastoinut kaikki, mitä jälkeläisensä tarvitsee uuden elämän alkuun. Ne ovat huikeita määriä ravintoaineita sisältäviä terveyspommeja. Liottamalla pähkinöitä, versottamalla ja idättämällä viljoja, siemeniä ja papuja herätät ne henkiin. Kasvun alkamisen ihme käynnistää siemenissä prosesseja, joiden seurauksena vitamiinien määrä kohoaa entisestään ja siementen sisältämät ravintoaineet muutuvat ihmisen elimistölle edullisempaan, helpommin sulavaan muotoon.

Iduissa on mm. A-, B-, E-, C- ja D-vitamiineja luonnollisessa muodossa, yhdistyneinä tärkeisiin kivennäis- ja hivenaineisiin sekä entsyymeihin, jolloin elimistön on helppo käyttää niitä hyväkseen. Myös kivennäisaineiden imeytyminen paranee idätyksen seurauksena huomattavasti, koska kivennäisaineita liukenemattomaan muotoon sitova fytiinihappo hajoaa idätettäessä.

Palkokasveissa ja pavuissa on runsaasti proteiinia, joka idätyksen seurauksena muuttuu helposti sulavaan muotoon. Silloin elimistön ei tarvitse käyttää ylimääräistä energiaa ja runsaasti entsyymejä sen pilkomiseen, ja lähes täydellinen imeytyminen vähentää kuona-aineiden syntymistä kehossamme.

Iduissa on kuitua ja hyviä hiilihydraatteja (mm. sulamattomia hiilihydraatteja eli prebiootteja, jotka ovat K- ja B-12 vitamiineja tuotavien hyvien suolistobakteerien lempiruoka), DNA-vaurioita korjaavia antioksidantteja, hyödyllisiä kasvihormoneja, lehtivihreää, solujemme informaatiojärjestelmää suojaavia biofotoneita, jne.

Idätettäviksi sopivat monien kuorellisten siementen ja papujen lisäksi miltei kaikki kuorelliset viljat, joihin idätettäessä muodostuu C-, E- ja B-vitamiineja. Ituja on helppo ja hauska valmistaa ja ne ovat paitsi terveellisiä myös herkullisia. Idättämistä voikin kutsua jo valmiiksi hyvän raaka-aineen luonnonmukaiseksi jalostamiseksi.

Idätyksen perusohje

1) Huuhtele siemenet ja poista joukosta rikkoutuneet ja vialliset yksilöt

2) Liota siemeniä koosta riippuen 4-8 tuntia, käytä vettä nelinkertainen määrä siemeniin verrattuna

3) Huuhtele liotetut siemenet useampaan kertaan. Huuhteluun kannattaa käyttää huoneenlämpöistä vettä, liian kylmä vesi hidastaa itämistä

4) Laita siemenet idätysastiaan. Idätysastiaksi sopii esimerkiksi lasipurkki, jonka suuaukko on peitetty harsolla tai harvalla kankaalla. Pane purkki suupuoli alaspäin n. 45 asteen kulmaan, näin ylimääräinen vesi valuu pois ja siemenet saavat ilmaa. Kätevä paikka purkille on astiankuivauskaapin alahylly.

5) Huuhtele siemeniä päivittäin 2-3 kertaa.

6) Lajista riippuen itujen valmistuminen kestää 12 tunnista kuuteen vuorokauteen.

Ituja ei kannata syödä liian aikaisin, koska silloin kaikki ravintoaineet eivät ole vielä ehtineet muodostua. Myöskin liian pitkä idätysaika on iduille haitaksi, sillä kasvaessaan siemenet alkavat käyttää ravintoaineita oman kasvunsa jatkamiseen ja itujen maku voi muuttua karvaaksi.

Tavallisesti idut kasvatetaan pimeässä, silloin ne jäävät vaaleiksi ja maultaan miedoiksi. Valossa valmiisiin ituihin muodostuu lehtivihreää ja beeta-karoteenia, samalla niiden C-vitamiinimäärä lisääntyy ja maku voimistuu.

Ituja voi poimia syötäviksi idätysastiasta niiden kasvun aikana. Ne sopivat syötäväksi kun idut ovat 1-5 cm kokoisia. Maksimikokoon kasvaneet idut säilyvät jääkaapissa 1-6 vuorokautta. Niitä kannattaa huuhtoa silloin tällöin säilytyksen aikana ja aina ennen syömistä. Terveellisimmillään ja herkullisimmillaan idut ovat kypsentämättöminä.

Sinimailanen (alfa-alfa) - Sinimailanen on ravintorikkaimpia ituja. Se sisältää kaikkia tärkeimpiä vitamiineja (mm. A-, C-, E- ja K-vitamiinia) ja kivennäisaineita. Parhaimmillaan idut ovat 5-7 vuorokauden idätyksen jälkeen, 4-5cm mittaisina.

Sarviapila - Sarviapilan idut ovat mukavan mausteisen makuisia. Ne valmistuvat 1-2 vuorokaudessa, jolloin itujen pituus on ½-1cm. Pidempään idätettyinä niiden maku kärsii.

Seesaminsiemen - Seesaminiduissa on erityisen runsaasti kalsiumia, rautaa, fosforia ja valkuaisaineita. Siemeniä liotetaan vedessä yön yli. Liotettuja siemeniä ei huuhdella, vaan käännellään niin, että kosteus säilyy tasaisena. Niitä idätetään ainoastaan 2-6 tuntia, kunnes siemenessä näkyy pieni musta piste. Pidempi idätys tekee iduista karvaita.

Auringonkukansiemen - Auringonkukansiemenet ovat erittäin proteiinipitoisia. Ne sisältävät myös kaliumia, sinkkiä, seleeniä ym. mineraaleja, rasvoja ja B- ja E-vitamiineja. Ne ovat maukasta syötävää yön yli liotettuina. Liotuksen jälkeen idätystä voidaan jatkaa, kunnes sirkkajuuri ja sirkkalehdet ovat yhtä pitkiä. Idut tummuvat helposti.

Mungpapu - Mungpavun idut sisältävät paljon proteiinia, kivennäisaineita ja E- ja C-vitamiinia. Ne sisältävät rasvaaineenvaihduntaa auttavaa koliinia ja maistuvat raikkaan hernemäisiltä. Idut ovat parhaimmillaan 3-5 vuorokautta idätettyinä, 3-4 cm pituisina.

Soijapapu - Soija on ravintorikkaimpia papuja. Se sisältää runsaasti terveellisiä aminohappoja, A-, B-, C-, E- ja K-vitamiinia, kalsiumia, rautaa, sinkkiä, fosforia, lesitiiniä ja antioksidantteja. Pavut on huuhdeltava idättämisen aikana perusteellisesti 3– 4 kertaa päivää. 3–5 vuorokauden kuluttua idut ovat 1–4cm:n pituisia. Ennen käyttöä idut pitää ryöpätä.

Adukipapu - Adukipavuissa on runsaasti korkealuokkaista proteiinia, C-vitamiinia, kalsiumia ja rautaa. 3–4 vuorokauden kuluttua idut ovat parhaimmillaan, 0,5-1cm. Iduissa on makea maku.

Herne - Herneissä on hyvää proteiinia, paljon kivennäisaineita, sekä erityisen runsaasti B- ja C-vitamiineja. Idut valmistuvat 2-3 vuorokaudessa, jolloin ne ovat 1-3 cm. Herneitä voi myös versottaa, jolloin niihin muodostuu runsaasti lehtivihreää.

Linssit – Idätettävissä linsseissä on A-, B-, C-, ja E-vitamiineja, proteiinia sekä runsaasti rautaa, kalsiumia ja fosforia. Punainen linssi on halkaistu, joten se ei idä. Erilaiset vihreät linssit sen sijaan itävät hyvin. Linssien itämisaika on 2-3 vuorokautta, silloin idut ovat 1-2 cm mittaisia.

Kikherne - Kikherneen iduissa on paljon valkuaista, A- ja C-vitamiinia sekä rautaa, magnesiumia ja kalsiumia. Idut ovat parhaimmillaan 3 vuorokauden idätyksen jälkeen, 2-3 cm pituisina. Valmiit idut on kiehautettava 5-10 min.

Vehnä ja ruis - Idätetty vehnä on ravintorikkaimpia kotimaisia ruoka-aineita, ja ruis on lähes yhtä terveellinen. Idättäminen lisää B-, E- ja C-vitamiinin määrää ja tekee kivennäisaineista (kalsium, rauta, magnesium) helposti imeytyviä. Idätykseen sopivat kuorelliset luomuvehnän- ja rukiinjyvät. Idut valmistuvat 1-4 vuorokaudessa, valmiina ne ovat 1-2 cm mittaisia. Niissä on anista tai lakritsia muistuttava voimakas maku.

Hirssi - Hirssi on viljoista kevyin, sillä se sisältää vähän mutta hyvälaatuista proteiinia. Se on emäksinen vilja, joka ei rasita ruuansulatusta. Hirssissä on runsaasti tärkeitä vitamiineja, rautaa ja lesitiiniä. Kuorimaton hirssi itää 1-3 vuorokaudessa. Siihen ei muodostu näkyvää itua.

Tattari - Tattarissa on paljon proteiinia, B-vitamiinia, rautaa, kalsiumia ja lesitiiniä. Haasteellista idättää. Tattaria liotetaan vain n. 10min ja idätetään vuorokauden tai pari. Sopii hyvin versottamiseen. Luontaisesti gluteeniton ja emäksinen.