Terveysjuoma tee!

Kiinalaisen perimätiedon mukaan teen käyttö yrttijuomana sai alkunsa n. 5 000 vuotta sitten. Kiinalaisen lääketieteen perustaja ja suuri yrttien asiantuntija Keisari Shennong oli juomassa vastakeitettyä vettä, kun läheisestä puusta lensi hänen kuppiinsa teen lehtiä. Keisari ihastui oitis teen makuun ja tunsi olonsa virkistyneen ja vaivojensa kadonneen.

Esittelyssä erilaiset teelaadut

Teetä saadaan yhdestä ainoasta kasvista, Camellia Sinensis -nimisestä ikivihreästä pensaasta. Kaikki teet sisältävät runsaasti erilaisia terveyttä edistäviä ainesosia sekä kofeiinia. Varsinaisen teepensaan lehdistä valmistetun teen lisäksi yrttiteeksi luokitellaan erilaiset hedelmistä, yrteistä, mausteista ja kukista haudutettavat juomat. Yrttiteet ovat yleensä luontaisesti kofeiinittomia. Teelehtien poiminta ja käsittely tuottaa erityyppisiä teelaatuja; valkoista, vihreää, oolongia, mustaa ja pu erh -teetä.

Musta tee

Musta tee on länsimaisessa maailmassa eniten käytetty tee, ja myös teeladuista eniten käsiteltyä. Se on teelehtien täydellisen hapettumisen tulos. Poimitut lehdet ja nuput kieritellään ja hajotetaan hellävaraisesti, altistaen lehtien eteeriset öljyt ilmalle, jonka jälkeen ne levitetään alustalle reagoimaan hapen kanssa. Käsitellyt lehdet lopuksi lajitellaan siivilöiden avulla erilaisiin laatuluokkiin ja käyttötarkoituksiin.

Musta tee sisältää teeladuista eniten kofeiinia, kuitenkin alle puolet kahvin sisältämästä määrästä. 

Oolong tee

Oolong on perinteinen kiinalainen tee, joka voidaan sijoittaa mustan ja vihreän teen välimaastoon käsittelynsä ja makunsa puolesta. Oolongin hapetus lopetetaan 2-3 päivän jälkeen eli se on osittain hapetettu.

Vihreä tee

Vihreän teen käsittelyssä lehdet annetaan kuihtua, mutta sitä seuraava hapetus keskeytetään välittömästi altistamalla tee lämmölle, joko höyryttämällä tai pannukuumentamalla.

Lämpökäsittelyn jälkeen vihreä tee voidaan jatkokäsitellä eri tavoin riippuen perinteistä ja tuotettavasta laadusta. Lehdet voidaan esim. pyöritellä teehelmiksi (”gunpowder”, ”chun mee”) tai kevyesti prässätä (”sencha”). Lopuksi tee kuivatetaan säilyvyyden takaamiseksi.

Vihreän teen maku on mustaa kevyempi ja ruohomaisempi. Se sisältää runsaasti antioksidantteja ja kivennäisaineita.

Valkoinen tee

Valkoinen tee koostuu pelkästään teepensaan yläosan nupuista ja mahdollisesti myös nuorista kärkilehdistä, eikä siihen ole sekoitettu muita teepensaan osia. Nimitys tulee nuppujen ja kärkilehtien pintaa peittävästä hennosta valkoisesta untuvasta. Valkoisen teen ei ole annettu hapettua, vaan poimimisen jälkeen lehdet vain ilmakuivataan tai höyrytetään. Valkoisen teen terveysvaikutukset ovat ylivertaiset johtuen vähäisestä käsittelystä ja nuorten pensaanosien käytöstä.

Valkoisen teen on todettu vaikuttavan erityisesti ihon hyvinvointiin, pitäen sen terveenä ja kimmoisana. Se sisältää myös vähiten kofeiinia ja enemmän rauhoittavaa teaniinia, joten tämän teen juomisella on muita teitä pehmeämpi vaikutus.

Keltainen tee

Keltainen tee on vihreän teen tavoin hapettamaton. Sen annetaan kuivua pidempään ja pimeässä tilassa, josta lehdet saavat kellertävän värinsä. Joskus lehdet myös paahdetaan.

Pu erh tee

Pu erh on tumma tee, joka on poimittu vanhoista, villeistä teepuista. Se ei ole hapetettu, vaan fermentoitu (maitohappokäytetty). Fermentoinnissa teelehdet kasataan kekoihin, peitellään, kostutetaan ja käännellään. Prosessi kestää 60 päivää, jonka jälkeen tee kypsytetään hienon viinin tapaan, kuukausien tai vuosien ajan. Tämä saa pu erhin terveysominaisuudet huippuunsa.

Pu erhissä on erittäin paljon antioksidantteja, probiootteja sekä ruuansulatusentsyymejä. 

Yrttiteet

Yrttiteet voidaan valmistaa lähes mistä tahansa yrteistä, mausteista ja muista luonnon kasveista/hedelmistä/marjoista. Yleensä yrttisekoituksella pyritään johonkin tiettyyn terveysvaikutukseen tai makuun. Yleisimpiä yrttiteitä:

Rooibos * Afrikkalainen punapensastee. Käsitellään mustan teen tavoin. Rooiboksella on pehmeä vaniljainen maku, eikä se kitkeröidy hauduttaessa sillä se sisältää hyvin vähän tanniinia. Rooiboksella on vihreään teehen verrattavia terveysvaikutuksia. Se hellii vatsaa, auttaen pahoinvointiin ja närästykseen. Sen on todettu myös vaikuttavan akneen ja ihoärsytyksiin. Rooiboksesta saa pieniä määriä hyödyllisiä kivennäisaineita, kuten rautaa, sinkkiä, kuparia, fosforia, magnesiumia ja kaliumia.

Mate * Eteläamerikkalaisen yerba mate -puun lehdistä valmistettu energisoiva juoma. Sisältää paljon kofeiinia, lisäksi piristävää teobromiinia, kivennäisaineita ja antioksidantteja. Voimakas, karvas ja yrttinen maku.

Honeybush * Rooiboksen sukulaiskasvi Etelä- Afrikasta. Honeybush on saanut nimensä pensaan upeista kullankeltaisista kukista ja sen makean hunajaisesta mausta ja tuoksusta. Sisältää antioksidantteja, mineraaleja ja fytoestrogeenejä.

Teen vaikutus terveyteemme

Teellä on todettu huimasti terveysvaikutuksia, ja lisätutkimuksia tehdään jatkuvasti. Se sisältää runsaasti antioksidantteja, B- ja Cvitamiineja, aminohappoja. Vihreä ja valkoinen tee sisältävät myös runsaasti lehtivihreää ja pu erh -tee probiootteja.

Teesanastoa

Hapetus * Teen hapettamisella tarkoitetaan käsittelyä, jossa teelehdet ensin annetaan kuihtua, hajotetaan kevyesti kierittelemällä (tämä vapauttaa lehtien eteeriset öljyt) ja levitetään alustalle reagoimaan hapen kanssa.

Tanniini * Tanniineja esiintyy teen lisäksi erilaisissa puissa, hedelmissä ja pähkinöissä. Ne ovat antioksidantteina toimivia flavonoideja, jotka aiheuttavat suurina pitoisuuksina kitkerän ja karvaan maun. Teekupin pohjaan jäävä tumma sakka on tanniinia. Kutsutaan Suomen kielessä myös parkkihapoksi. Tanniini heikentää raudan imeytymistä.

Teaniini * Teaniini on teessä esiintyvä aminohappo, jolla on psyykkistä ja fyysistä stressiä lieventävä vaikutus, vahvistaa immuniteettisuojaa ja yhdessä kofeiinin kanssa lisää keskittymiskykyä.

Antioksidantti * Antioksidantit ovat yhdisteitä, suojaavat solujamme aggressiivisia ja vahingollisia molekyylejä (vapaita radikaaleja) vastaan. Vapaat radikaalit vaikuttavat monen sairauden syntyyn, vauhdittavat ikääntymisprosessia ja ikään kuin "kuluttavat" elimistön rakenteita.

© Ekolo